Väinö Seppälä

Väinö Wilhelm Seppälä (12. huhtikuuta 1897 Kangasala – 27. marraskuuta 1989 Helsinki) oli Maanmittaushallituksen pääjohtaja 1950–1960 ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos ja jäsen 1960–1967.

Seppälän vanhemmat olivat metsäasioitsija Wilhelm Seppälä ja Hilma Sofia Nikkilä. Seppälä valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1923, mutta suoritti vielä ylemmän oikeustutkinnon 1937 ja sai varatuomarin arvon 1942. Hän työskenteli jo opiskeluaikanaan eri tehtävissä Maanmittaushallituksessa, 1938 hänen nimitettiin sen yli-insinööriksi, 1941 vt. asessoriksi ja 1942 oikeudellisen toimiston johtajaksi. Seppälä osallistui muun muassa siirtoväen pika-asutuslain toimeenpanoon ja laati maataloussiirtoväen asutussuunnitelman. Maanmittaushallituksen pääjohtaja hänestä tuli 1950. Korkeimman oikeuden maallikkojäsenenä Seppälä toimi 1948–1951, oikeusneuvokseksi ja Korkeimman oikeuden jäseneksi hänet nimitettiin 64-vuotiaana vuonna 1960. Hän hoiti tehtävää aina vuoteen 1967 saakka. Seppälä oli useiden valtionkomiteoiden ja neuvottelukuntien jäsen, kuten turvesoiden pakkolunastuslakitoimikunnan jäsen 1946 ja Kemijoen vesistön säännöstelykomitean puheenjohtaja. Hän oli Maanmittaustieteiden seuran hallituksen jäsen 1942–1957, varapuheenjohtaja 1953 ja puheenjohtaja 1954.